Viime aikoina sitten on ollut kovaa kipua ja pään viimeistelyä ja aloitusta. Ei sitä koskaa saa tietää missä on se oikea aika. Se oikea aika mitä voisin tehdä loppuelämän. Siis ideaa. Idea ihan itselle. Mutta kun en löydä sitä. Aina kun etsin,se vaan tuottaa mulle kipua. Ja nyt heitin itseni jo tunteelliseksi. Jossakin toivoisin löytäväni mun näköisen Idean. Koska,jos,milloin. Sitäkö olen etsinyt. Mulla on aikaa vuodattaa. Mutta joskus voisin vain tunkea pääni ei vedettyyn vessanpyttyyn ja huuta mun elämän ja huuhtoa se sitten alas. Olen sitten vielä löytänyt jotain huonoja puolia. Sitä on tullut kerrottua vaikka mitä ympäri maailmaa. Vaikka kavereita on löydetty ympäri verkkoa ja elämää,ei löydä sitä omaa kaveria sisältä. Että kun potuttaa. Etsikelin jotain erilaista. Sitten löysin ja huuhdon sen alas jostakin. Meidän pitää joskus löytää jotain erilaista. Joskus tahdon olla niin vuodattavan joessa esiintyvä. Pääsisinköhän mä joskus vaikuttamaan. Johonkin. Enkä vaan itkisi mun elämää.

Mistäköhän taas pääsin avaamaan tämän oven. Ovessa lukee "älä avaa ellet ole lellikki". Taidan sitten olla lellikki kun avasin sen oven. Kummallista. Sieltä ihankuin olisi kuulunut: 'Vedä pääsi kylpyammeen viemäristä alas.' Hermostutin itseni. Voi peppu. Miksi mä joskus tahdon olla niin erilainen. Tässähän sitä muututaan ajan myötä. Mulla vain on joskus niin paljon asiaa,muttakun mun "elämä" ei kuuntele sitä. Jaa'a. Miksi pistin elämän tuollalailla? Äääh. Tuun hulluksi jos en saa mitään aikaiseksi. Sitten alan vuodattamaan silmistäni jotain hauskaa. Ne taitaa olla joitakin terälehtiä. Niin. Mä nytkin olen muka niin tunteikas. En ole. Tulkaa meille,saatatte yllättyä.

Ja miksi mua nyt sattui- siis tuonne,mikä ton nyt nimi onkaa. Vasempaan rintaan. Sitä kivistää ihan kamalasti. Olen aina ihmetellyt mikä mulla on. Koulussa mua alkaa ihan hirveästi huippaamaan. Mulla olisi ihan kuin stressiä koulusta. Mutta onneks se nyt on ohi. Kolme kuukautta vihdoin rauhassa. Joskus kotonakin alkaa stressaamaan. En vaan tiedä mikä. Joskus en tahdo olla kavereittenkaan kans. Tiedän,ett nyt ainaskin yksi tai jopa toinenkin kaverini lukee tätä. Njäänjää.